Miksi coachit tarvitsevat työnohjausta?

Työnohjauksen maailmassa työn­ ohjaajan oma työnohjaus eli toto on muodostunut vakiintuneeksi tavaksi ylläpitää ja kehittää omaa ammatillis­ta osaamista. Coaching­-kentässä vas­taava menetelmä tunnetaan nimellä coaching supervision eli coachingin työnohjaus – tuttavallisemmin coto.

Photo: Redd F / Unsplash

Coachingin työnohjaus eli coto on coachin ja coachingin työnohjaajan välistä keskustelua, jossa keskitytään coachin osaamisen kasvattamiseen ohjaamalla coach reflektoimaan omaa toimintaansa asiakkaidensa kanssa (Clutterbuck, 2014).

Cotossa siis syvennytään reflektoimaan seitsemän eri keskustelun kautta coachin ymmärrystä suhteestaan coachattavaan.

  1. Coachin keskustelu itsensä kanssa ennen coach-istuntoa.
  2. Coachattavan keskustelu itsensä kanssa ennen istuntoa.
  3. Coachin sisäinen puhe istunnon aikana.
  4. Varsinainen coachin ja coachattavan välinen puhuttu keskustelu.
  5. Coachattavan sisäinen puhe istunnon aikana.
  6. Coachin reflektio istunnon jälkeen.
  7. Coachin asiakkaan reflektio istunnon jälkeen.

Miksi Cotoa tarvitaan?

Coachingin työnohjauksen hyödyt heijastuvat koko coachingin ammatilliseen systeemiin: yksilöihin, ryhmiin ja laajemmin koko coachingkentän ammattilaisiin.

Yksilötasolla: Coto lisää yksittäisen coachin ammattitaitoa ja työhyvinvointia
Ryhmätasolla: Coachingia tilaavat ryhmät ja organisaatiot hyötyvät siitä, jos niiden palkkaamalla coachilla on systeemistä osaamista.
Laajemman systeemin tasolla: Coaching-toimiala hyötyy osaavista coacheista, jotka uskovat jatkuvaan kehittymiseen.

Kuka voi toimia coachingin työnohjaajana?

Suomen Coaching-yhdistyksen verkkokyselyn (2019) mukaan coachit toivoivat coachingin työnohjaajalta oman kokemuksen ja taidon lisäksi näkemyksellisyyttä ohjausprosessin yleisistä tavoitteista, kykyä kuunnella ja havainnoida sekä kykyä antaa kehittävää palautetta.

Lisäksi vastauksissa nousi esille muodollisen työnohjaajakoulutuksen tärkeys:
”Tarvitaan näkemyksellisyyttä ohjausprosessin yleisistä tavoitteista ja merkityksestä, kyvykkyyttä kuunnella ja kuulla laaja-alaisesti sekä auttaa tutkimaan toimintaa coachina. Hänellä tulee olla systeemistä osaamista.”

Voivatko työnohjaajat toimia coacheille työnohjaajina?

Työnohjaajat ovat käyneet pitkän koulutuksen, jossa keskeisenä osaamisalueena on yksilöllisen reflektointiosaamisen vahvistaminen. Työnohjaaja pystyy toimimaan työnohjaajan työnohjaajana eli totona, koska hänellä on koulutuksen lisäksi myös kokemusta työnohjaamisen arjesta.

Saman ehdon tulee myös toteutua coachingin työnohjauksessa. Toimiakseen cotona työnohjaaja tarvitsee kokemusta ja ymmärrystä coachingin arjesta (Standards Australian Guidelines for Coaching in Organisations).

Mikäli käsitys coachingkäytännöistä jää pelkäksi teoriaksi, ilman omakohtaista coaching-osaamista, ei coto tarjoa coachille riittävää mahdollisuutta omaan ammatilliseen kehittymiseen huolimatta siitä, että haastavien asiakaskeissien käsittely mahdollistuisikin.

Tavoitteena parempi työelämä

Coaching ja työnohjaus ovat molemmat vaativia ohjausmuotoja. Molemmat tarvitsevat ammatillisen identiteetin, joka kertyy ohjaustyön kautta.

Kun ohjaustyötä työnohjaa ammattilainen, joka hallitsee varsinaisen ohjausmenetelmän sekä työnohjauksen käytännöt, kaikki voittavat. Parempi ja laadukkaampi työelämä syntyy itsereflektiokyvyn vahvistumisen ja sen myötä laadukkaampien keskustelujen ja kohtaamisten myötä

Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan

Artikkeli kokonaisuudessaan on julkaistu Suomen Työnohjaajat ry:n Osviitta-lehdessä nr 4/2019 (sivut 10-13)

Kirjoittaja: Peter Peitsalo, executive coach & trainer, BoMentis Oy

Miten toimia poikkeuksellisessa tilanteessa?

Pandemiaksi julistettu koronavirus aiheuttaa monenlaisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja ihmisten elämään. Tämän päivän valtioneuvoston julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan hallituksen tekemistä suosituksista koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Tämän lisäksi myös monet organisaatiot ovat ottaneet käyttöön toimenpiteitä, jotka heijastuvat monin eri tavoin arkeen.

Vallitseva tilanne sekä viruksen mahdollinen leviäminen vaikuttavat myös coacheihin ja mentoreihin. Kentältä on kuulunut viestiä muun muassa erilaisten tilaisuuksien/tapaamisten peruuntumisista ja/tai siirtymisestä kasvokkain tapahtuvasta kohtaamisesta virtuaaliympäristöön. Tämä on myös herättänyt kysymyksiä siitä, miten tilanteessa olisi hyvä toimia.

Koska vaikutukset ovat moninaiset ja toimintamallit vaihtelevat organisaatioittain, ei yksiselitteistä ohjeistusta voida laatia. Suomen coachingin ja mentoroinnin eettinen toimikunta kuitenkin suosittelee, että coachit ja mentorit olisivat itse proaktiivisesti yhteydessä asiakkaisiinsa tilanteen selkeyttämiseksi ja käytänteistä sopimiseksi. On myös hyvä tutustua asiakasyritysten omiin ohjeistuksiin ja erityisesti kansainvälisiä organisaatioita koskien WHO:n tiedotukseen ja ohjeisiin.

Mikäli coach/mentori tunnistaa itsessään sairauden oireita ja/tai epäilee koronavirustartuntaa, on tällöin syytä välttää kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista toisten kanssa. Pidetään huolta itsestämme, asiakkaistamme ja kaikista yhteiskuntamme jäsenistä.

Lisätietoja: Suomen coachingin ja mentoroinnin eettinen toimikunta

Kompleksisessa maailmassa asiakas tarvitsee saavuttavaa ja ympäröivää tukea

European Mentoring and Coaching Councilin Suomen yhdistys vietti 10-vuotisjuhliaan Kilta-salissa Helsingissa lokakuun lopussa. Seminaarin teemana oli mentorointi ja coaching digitaalisessa maailmassa. Paikan päällä oli suuri joukko osallistujia. Aihe oli sananmukaisesti maailmoja syleilevä. Selvisi, että digitaalinen teknologia on resurssi, joka on kaikkialla. Tuon esille vasta muutamia eettisiä kysymyksiä, keskustelu jatkukoon!

  1. Tämän hetken maailma, jossa digitaalisessa muodossa oleva informaatio singahtelee hetkessä toisesta paikasta toiseen, on vielä kompleksisempi kuin luulemme: SITRAn yliasiamies Mikko Kosonen totesi, että koko johtaminen on muuttunut. Parhaita käytäntöjä ei enää voi mallintaa, on käytettävä omaa tilannekohtaista harkintaa. Emme mentoreina ja coacheina voi olla kaikkitietäviä emmekä saa hyväksyä myöskään asiakkaidemme kaikkitietävyyttä, on opittava kuuntelemaan yhtä aikaa monia täysin vastakkaisia kantoja, joista joku aivan yllättävä voi olla oikeassa. 
  • Meidän on kysyttävä miten ihminen saa enemmän irti digitaalisesta teknologiasta: Kasvatustieteiden professori Raija Hämäläinen Jyväskylän yliopistosta totesi, että robotteja ja koneälyä jo on, mutta tärkeintä on kysyä miten ja mistä ihmiset hankkivat tietotekniseen ongelmanratkaisuun tarvittavan osaamisen. Mentoreita ja coacheja tarvitaan, kun yritykset selvittävät yksityiskohtaisesti, missä teknologiaan liittyviä osaamistarpeita oikeastaan on ja miten osaamista pitäisi kehittää. Ongelman ydin voi olla se, että resursseja kyllä on, mutta niitä ei osata soveltaa. Tai se, että työntekijöiltä puuttuu ryhmätyöskentelyn taidot, kyky ratkaista tiiminä asiakkaan ongelmia. Tai se, että yksittäiset työntekijät eivät sitoudu muutokseen, joka ei ole heille itselleen mielekäs. 
  • Mentoreiden ja coachien on käytettävä digitaalista teknologiaa niin, että se saavuttaa ja ympäröi asiakkaat: Johtaja Anne Ribbers eCoachProsta Hollannista puhui e-coachingin ja yliopettaja Irja Leppisaari Centria-ammattikorkeakoulusta e-ryhmämentoroinnin työkäytännöistä. Kokeilemalla ja tutkimalla oppii! Rakenna sanomasi oikealla tavalla. Muuta dialogin muotoa. Saavuta asiakas käyttämällä niitä välineitä, joita asiakas pitää hyvinä. Tue asiakasta ympäröimällä hänet sanomilla. Käytä ryhmää edistämään oppimista. 

Ja vielä kerran eettinen strategia: ole joustava, ole oppija, hanki erilaista tietoa, käytä erilaisia välineitä. Ole läsnä ja tue!

Kirjoittaja Tiina Rautkorpi on yhteiskuntatieteiden tohtori, viestinnän ja työelämän tutkija-kouluttaja ja eettisen työryhmän jäsen. Blogi on ensimmäisen kerran julkaistu 23.11.2018 .