Miksi coachit tarvitsevat työnohjausta?

Työnohjauksen maailmassa työn­ ohjaajan oma työnohjaus eli toto on muodostunut vakiintuneeksi tavaksi ylläpitää ja kehittää omaa ammatillis­ta osaamista. Coaching­-kentässä vas­taava menetelmä tunnetaan nimellä coaching supervision eli coachingin työnohjaus – tuttavallisemmin coto.

Photo: Redd F / Unsplash

Coachingin työnohjaus eli coto on coachin ja coachingin työnohjaajan välistä keskustelua, jossa keskitytään coachin osaamisen kasvattamiseen ohjaamalla coach reflektoimaan omaa toimintaansa asiakkaidensa kanssa (Clutterbuck, 2014).

Cotossa siis syvennytään reflektoimaan seitsemän eri keskustelun kautta coachin ymmärrystä suhteestaan coachattavaan.

  1. Coachin keskustelu itsensä kanssa ennen coach-istuntoa.
  2. Coachattavan keskustelu itsensä kanssa ennen istuntoa.
  3. Coachin sisäinen puhe istunnon aikana.
  4. Varsinainen coachin ja coachattavan välinen puhuttu keskustelu.
  5. Coachattavan sisäinen puhe istunnon aikana.
  6. Coachin reflektio istunnon jälkeen.
  7. Coachin asiakkaan reflektio istunnon jälkeen.

Miksi Cotoa tarvitaan?

Coachingin työnohjauksen hyödyt heijastuvat koko coachingin ammatilliseen systeemiin: yksilöihin, ryhmiin ja laajemmin koko coachingkentän ammattilaisiin.

Yksilötasolla: Coto lisää yksittäisen coachin ammattitaitoa ja työhyvinvointia
Ryhmätasolla: Coachingia tilaavat ryhmät ja organisaatiot hyötyvät siitä, jos niiden palkkaamalla coachilla on systeemistä osaamista.
Laajemman systeemin tasolla: Coaching-toimiala hyötyy osaavista coacheista, jotka uskovat jatkuvaan kehittymiseen.

Kuka voi toimia coachingin työnohjaajana?

Suomen Coaching-yhdistyksen verkkokyselyn (2019) mukaan coachit toivoivat coachingin työnohjaajalta oman kokemuksen ja taidon lisäksi näkemyksellisyyttä ohjausprosessin yleisistä tavoitteista, kykyä kuunnella ja havainnoida sekä kykyä antaa kehittävää palautetta.

Lisäksi vastauksissa nousi esille muodollisen työnohjaajakoulutuksen tärkeys:
”Tarvitaan näkemyksellisyyttä ohjausprosessin yleisistä tavoitteista ja merkityksestä, kyvykkyyttä kuunnella ja kuulla laaja-alaisesti sekä auttaa tutkimaan toimintaa coachina. Hänellä tulee olla systeemistä osaamista.”

Voivatko työnohjaajat toimia coacheille työnohjaajina?

Työnohjaajat ovat käyneet pitkän koulutuksen, jossa keskeisenä osaamisalueena on yksilöllisen reflektointiosaamisen vahvistaminen. Työnohjaaja pystyy toimimaan työnohjaajan työnohjaajana eli totona, koska hänellä on koulutuksen lisäksi myös kokemusta työnohjaamisen arjesta.

Saman ehdon tulee myös toteutua coachingin työnohjauksessa. Toimiakseen cotona työnohjaaja tarvitsee kokemusta ja ymmärrystä coachingin arjesta (Standards Australian Guidelines for Coaching in Organisations).

Mikäli käsitys coachingkäytännöistä jää pelkäksi teoriaksi, ilman omakohtaista coaching-osaamista, ei coto tarjoa coachille riittävää mahdollisuutta omaan ammatilliseen kehittymiseen huolimatta siitä, että haastavien asiakaskeissien käsittely mahdollistuisikin.

Tavoitteena parempi työelämä

Coaching ja työnohjaus ovat molemmat vaativia ohjausmuotoja. Molemmat tarvitsevat ammatillisen identiteetin, joka kertyy ohjaustyön kautta.

Kun ohjaustyötä työnohjaa ammattilainen, joka hallitsee varsinaisen ohjausmenetelmän sekä työnohjauksen käytännöt, kaikki voittavat. Parempi ja laadukkaampi työelämä syntyy itsereflektiokyvyn vahvistumisen ja sen myötä laadukkaampien keskustelujen ja kohtaamisten myötä

Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan

Artikkeli kokonaisuudessaan on julkaistu Suomen Työnohjaajat ry:n Osviitta-lehdessä nr 4/2019 (sivut 10-13)

Kirjoittaja: Peter Peitsalo, executive coach & trainer, BoMentis Oy

Miten toimia poikkeuksellisessa tilanteessa?

Pandemiaksi julistettu koronavirus aiheuttaa monenlaisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja ihmisten elämään. Tämän päivän valtioneuvoston julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan hallituksen tekemistä suosituksista koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Tämän lisäksi myös monet organisaatiot ovat ottaneet käyttöön toimenpiteitä, jotka heijastuvat monin eri tavoin arkeen.

Vallitseva tilanne sekä viruksen mahdollinen leviäminen vaikuttavat myös coacheihin ja mentoreihin. Kentältä on kuulunut viestiä muun muassa erilaisten tilaisuuksien/tapaamisten peruuntumisista ja/tai siirtymisestä kasvokkain tapahtuvasta kohtaamisesta virtuaaliympäristöön. Tämä on myös herättänyt kysymyksiä siitä, miten tilanteessa olisi hyvä toimia.

Koska vaikutukset ovat moninaiset ja toimintamallit vaihtelevat organisaatioittain, ei yksiselitteistä ohjeistusta voida laatia. Suomen coachingin ja mentoroinnin eettinen toimikunta kuitenkin suosittelee, että coachit ja mentorit olisivat itse proaktiivisesti yhteydessä asiakkaisiinsa tilanteen selkeyttämiseksi ja käytänteistä sopimiseksi. On myös hyvä tutustua asiakasyritysten omiin ohjeistuksiin ja erityisesti kansainvälisiä organisaatioita koskien WHO:n tiedotukseen ja ohjeisiin.

Mikäli coach/mentori tunnistaa itsessään sairauden oireita ja/tai epäilee koronavirustartuntaa, on tällöin syytä välttää kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista toisten kanssa. Pidetään huolta itsestämme, asiakkaistamme ja kaikista yhteiskuntamme jäsenistä.

Lisätietoja: Suomen coachingin ja mentoroinnin eettinen toimikunta

Auki avaaminen eettisesti tärkeää

Tämän vuoden (2018) eettisiin kysymyksiin perehtyneessä jäsenillassa käsittelimme tiimicoachingia ja siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Keskustelu oli vilkasta ja erittäin hyviä näkökulmia nousi esille. Yksi tärkeä teema oli auki avaaminen. Jäin miettimään tätä teemaa tarkemmin eettisten periaatteiden näkökulmasta.

Auki avaaminen voidaan laajasti katsoen ymmärtää coachin omaan toimintaan liittyvänä auki avaamisena mutta myös coachattavien toimintaan liittyvänä auki avaamisena.

Eettisesti on tärkeää, että coach avaa auki, mikä hänen roolinsa ja tehtävänsä on, miten hän toimii ja pyrkii auttamaan asiakasta ja millä periaatteilla hän toimii. Tällainen perusperiaatteiden auki avaaminen on hyvää ammatillista toimintaa. Lisäksi se rakentaa luottamusta ja luo hyvän pohjan yhteistyölle.

Auki avaaminen tuo esille myös mahdollisuuksien ja rajojen välisen eron. Toisin sanoen, sen avulla coach voi auttaa sanoittamaan odotuksia, hiljaisia toiveita ja piilossa olevia tarpeita. Yhtä lailla, kun hän voi auttaa pohtimaan, mikä annetuissa raameissa on mahdollista saavuttaa. Ammattieettisesti on tärkeää, että coach myös uskaltaa nostaa esille rajat ja mahdolliset esteet.

Coachattavien toiminnan auki avaaminen on mielenkiintoinen kysymys myös eettisesti. Minkälainen auki avaaminen voi auttaa huomaamaan toimimattomia kohtia ja minkälainen taas sulkee yhteyden? Missä kohtaa asioiden auki avaaminen on prosessia eteenpäin vievää ja missä ei?

Luonnollisesti vuorovaikutustyössä koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu omien interventioiden seurauksena. Karrikoiden hyväkin väliintulo voi aiheuttaa ikäviä seuraamuksia huonosti ajoitettuna – ja päinvastoin ”huono väliintulo” hyvän lopputuloksen hyvin ajoitettuna.

Lähtökohtaisesti voidaan kuitenkin ajatella, että coachien ammattieettiseen toimintaan kuuluu pohtia tarkkaan, missä kohtaa ja mitä auki avaa ja mitä ei. Turha varovaisuus ei auta, mutta joskus maltti on valttia. Karrikoiden voitanee sanoa: Jos coachilla ei ole aikaa päättää, turha aloittaa edes avaaminen. Ja jos coachilla ei ole taitoa sulkea jotain prosessia, sellaista ei kannata avata.

Satu Kaski coach (PCC) ja eettisen työryhmän jäsen

Eettisyys ammatilliseksi menestystekijäksi

Eettisyys ei ole mikään erillinen saareke coachingin ja mentoroinnin kentässä. Mitä enemmän coaching-ammattilaiset löytyvät yhteistä maaperää vastuulliselle toiminnalle, sen parempi.

Eettisyys ei ole mikään erillinen saareke coachingin ja mentoroinnin kentässä. Mitä enemmän coaching-ammattilaiset löytyvät yhteistä maaperää vastuulliselle toiminnalle, sen parempi. Yhteinen käsitys eettisyydestä ja siihen sitoutuminen tukee kaikkia coaching-ammattilaisia ja mentoreita.

Eettisyyttä on tarkasteltu jo useiden vuosien ajan ja tähän on olemassa selviä ohjeita ja ajatuksia. Kun eettiset kysymykset käännetään tiimikontekstiin, eettiset kysymykset muuttavat osittain muotoaan. Tiimicoachingin etiikasta ei myöskään ole juuri lainkaan suuntaviivoja.

Ammatillista toimintaa kohti

Suomen Coaching-yhdistys järjesti yhdessä ICF:n ja EMCC:n kanssa jäsenillan ’Eettisyys ammatilliseksi menestystekijäksi.
Illan aikana pohdimme tiimicoachingin eettisyyttä kolmesta eri näkökulmasta. Nämä olivat: fokus tavoitteessa ja perustehtävässä, fokus dialogin ja reflektion mahdollistamisessa sekä coachina kehittyminen.

Fokuksen ollessa tavoitteessa ja perustehtävässä, on olennaista pohtia, kuka on coachingin asiakas ja mikä coachingin tavoite on. Eri asianosaisten kanssa on syytä käydä läpi sopimuksen sisältö. Kun käännämme fokuksen dialogiin ja reflektion mahdollistamiseen, tärkeiksi kysymyksiksi muodostuvat läpinäkyvyys ja sen lisääminen sekä omien ammatillisten rajojen tunnistaminen.  Tärkeää on myös tuoda esiin se, että coachin tehtävänä on vastata prosessista, ei ottaa johtajuutta itselleen.

Matka eettisesti kestävään ammattilaisuuteen

Kolmas tiimicoachingin eettinen näkökulma kohdentui coachina kehittymiseen. Coachin on tärkeä miettiä sitä, millä tavalla omaa ammatilista osaamista ja työkykyisyyttä ylläpidetään. Tarve coachin kehittymiselle on ilmeinen, sen sijaan se, minkälaisia tukimuotoja tarvitaan. Nykyisiä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi coachille maksettu coach, vertaiscoaching sekä coaching supervision.

Illan aikana käydyt keskustelut sekä olemassa olevan ryhmäcoachingin eettisyyteen liittyvän olemassa olevan materiaalin vähyys osoittivat, että keskustelua tiimicoachingin eettisistä kysymyksistä tarvitaan kipeästi. Oletettavaa on, että tiimicoachingin käyttö tulee lisääntymään nykyisestä. Erityisesti tämä trendi on havaittavissa johtoryhmien tasolla. Tässä kehityksessä coachien on olennaista olla mukana.

Tämä blogi on koostettu jäsenillan kouluttajan Vesa Ristikankaan esityksen pohjalta.

Peter Peitsalo
Eettisen toimikunnan puheenjohtaja,
executive coach & trainer

Kun ammattietiikka on koetuksella

”Keskustelimme yksityiselämän ongelmistani. Sain siihen tukea, mutta työni suhteen olen samassa jamassa, vaikka siihen toivottiin muutosta”. ”Tehtiin meille 360, mutta en minä siitä mitään hyötynyt”

Kuulostaako tutulta? Joskus ammatticoachit joutuvat tilanteisiin, joissa kuulevat asiakkaan tuovan esille aiemmin heidän kanssaan työskentelevän coachin tekemisiä. Joskus jopa tavoilla, mikä herättää hämmennystä ja ihmetystä.

Onko kollega toiminut ammatillisesti sopimuksen mukaisesti auttaen asiakasta pääsemään tavoitteisiin, jotka toimeksi annon alussa on asetettu? Onko kollega raportoinut asianmukaisesti käyttämiensä menetelmien tulokset?

Ovatko esille tulleet asiat sellaisia, joihin coachin tulee pysähtyä vai antaa olla? Ammattieettinen toiminta on läsnä kaikessa coachin toiminnassa, mutta etupäässä sitä pohditaan vain poikkeustilanteissa. Tilanteissa, jotka särähtävät omaan korvaan.

Ammattieettisesti korkeatasoiseen toimintaan kuuluu myös toisen tekemän työn arvostaminen ja kunnioittaminen.

Ammattimaiseen toimintaan kuuluu se, että coach auttaa asiakasta pohtimaan esimerkiksi mikä merkitys asiakkaan esille tuomilla asioilla on hänelle. Lämpimikseen harvemmin coachingissa asioita puhutaan. Se, tartutaanko niihin, kertoo enemmänkin siitä, minkä coach määrittelee tärkeäksi.

Kun epäily herää, se ei tarkoita, että kyse olisi ammattieettisesti kyseenalaisesta toiminnasta, mutta se nostaa esille pohdinnan myös ammattieettisesti tai ainakin olisi hyvä nostaa. Mikäli ammattieettinen toiminta mietityttää, sen kanssa ei tarvitse olla yksin. Sitä varten olemme perustaneet coachien ja mentoreiden ammattieettisen toimikunnan, joka auttaa sinua ammattieettisiin kysymyksiin liittyvässä pohdinnassa.

Satu Kaski
PsT, coach, PCC

(Blogi julkaistu alunperin ICF Finlandin sivuilla)